Merimiehestä siirtolaiseksi 1900-luvun Buenos Airesissa
Abstrakti
Tämän artikkelin tarkoituksena on luoda deskriptiivinen katsaus 1900-luvun Buenos Airesissa olleisiin suomalaisiin merimiehiin sekä viitata joihinkin mielenkiintoisiin näkökulmiin, joita esiintyy merimiehen liikkuvan ammatin ja siirtolaisuuden välillä. Artikkeli nojautuu laajempaan, parhaillaan loppuvaiheessa olevaan tutkimukseen sekä kenttätyön ja muun aineistokeruun yhteydessä muodostuneeseen käsitykseen, jonka mukaan merimiehen ammatti loi suotuisat olosuhteet joko lyhyt- tai pitkäaikaiselle siirtolaisuudelle.
Metodologisesti muistitietoaineiston osuus tutkimuksessa on tärkeä. Philippe Joutard (1999) luonnehtii muistitietoaineistoa ”menneisyydestä meille tulevina ääninä”, jotka mahdollistavat tähän asti syrjässä olleiden, syrjään työnnettyjen tai unohdettujen henkilöiden elämänvaiheiden esilletuonnin. Kyselykaavakkeiden, haastattelujen ja informaalisen kanssakäymisen lisäksi tutkimus perustuu katkelmallisen ja vaiheittaisen tiedon keruuseen sekä sen myöhempään kuvailuun ja analysointiin. Antropologisesta näkökulmasta katsottuna kysymyksessä on etnograafisen metodin käyttö (Kalinsky & Pérez 1993; Taylor & Bogdan 1996; Virtanen 1990). Kirjallisia tietojahan suomalaisista merimiehistä tai heidän kohtaloistaan vieraissa satamissa ja maissa on hyvin vähän saatavissa.
