Suomen väestön keskittyminen suuriin keskuksiin vuodesta 1875 vuoteen 2000

Abstrakti

Väestön keskittyminen suuriin keskuksiin on yleismaailmallinen ilmiö. Ilmiönä se on seuraus jostakin, jota välttämättä ei tunneta. Taloustiede antaa selitykseksi agglomeraation – keskittymisen – edut. Gunnar Myrdal huomautti köyhyydenkin keskittyvän. Tässä työssä tarkastellaan väestön keskittymistä Suomessa 125 vuoden aikana 25:ssä suurimmassa kaupungissa. Kaupungit valittiin kahden kriteerin perusteella: niissä oli yli 20 000 asukasta vuonna 1990 ja ne olivat olemassa kunnallisina hallintoyksikköinä 1875. Tämä väestötiedosto on osa laajempaa tiedostoa ja on tässä tutkimuksessa järjestetty vuodesta 2000 takautuvasti vuoteen 1970 viisivuotisvälein ja vuodesta 1970 vuoteen 1880 kymmenvuotisvälein. Tämä pitkä aikaperiodi kattaa kokonaisuudessaan Suomen teollistumisvaiheen ja esimerkiksi nopean rautatielaitoksen kehityshistorian kauden, joka alkoi 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä.