Väestön keskittymisestä keskittymissyklin huipulla vv. 1975–2000

Abstrakti

suurinta vetovoimatekijää ovat joustavuus ja agglomeraation edut. Joustavuus on lähinnä työmarkkinoiden joustavuutta ja tarjoaa lisää uusia mahdollisuuksia työntekijöille. Agglomeraation edut tarjoavat muuta ympäristöä alhaisemmat tuotannon yksikkökustannukset yrityksille.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan väestön keskittymistä ja hajakeskittymistä Suomessa vv. 1975–2000 ikäluokittain erikokoisiin kaupunkeihin ja kuntiin. Väestötiedot ovat kaikista maan 448 kunnasta viisivuotisvälein. Suuret kaupungit on tutkimuksessa yhdistetty ympäristökuntineen kaupunkialueiksi ja yhdistämisen tuloksena aineistossa on 429 kaupunkialuetta ja kuntaa. Tarkastelu noudattaa samaa metodiikkaa kuin artikkelissa Hirvonen, Siirtolaisuus-Migration 1/2000. Tutkimusmenetelmää Roxy-index on selostettu lisäksi artikkelissa Hirvonen, Siirtolaisuus-Migration 4/ 2001. Näissä tutkimusraporteissa kävi ilmi, että Suomessa on noin 125 viimeisen vuoden aikana ollut noin 3.5 väestön keskittymissykliä. Vuosi 2002 edustaa viimeisen keskittymissyklin huippua, tätä edellinen huippu oli vuosien 1965–1970 aikoihin. Nykyisen ja edellisen syklihuipun välinen syklin pohja, hajakeskittymisvaihe, osui vuosiin 1975– 1980.