Avioelämää Amerikan mantereella

Pohjois-Amerikassa avioituneiden suomalaisnaisten sopeutumisesta

Kirjoittajat

  • Johanna Leinonen

Abstrakti

Suomalainen amerikansiirtolaisuus on ollut toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä huomattavan erilaista verrattuna suurten siirtolaisvuosien (1870– 1929) aikana tapahtuneeseen maastamuuttoon. Lähtijöitä on tietysti ollut huomattavasti vähemmän1, mutta myös muuttajien profiili on muuttunut. Jos suuren siirtolaisuuden aikana lähteneet olivat enimmäkseen nuoria ja kouluttamattomia miehiä, jotka hakivat valtameren toiselta puolen leveämpää leipää, on viime vuosikymmenien amerikansiirtolainen ollut tyypillisesti 26–30vuotias, usein hyvin koulutettu nainen2, joka on muuttanut Pohjois-Amerikkaan jostain henkilökohtaisesta syystä – rakastumisen, avioitumisen tai itsensä kehittämisen takia. Muutos siirtolaisten profiilissa näyttää tapahtuneen 1950- ja 1960-luvulla; heti toisen maailmansodan jälkeen muuttaneet ovat olleet vielä samankaltaisia suurten siirtolaisvuosien aikana lähteneisiin verrattuna. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat heijastuneet siirtolaisiin: kun ammatti- ja kielitaidottomille siirtolaisille ei enää ole ollut kysyntää – paitsi 1960- ja 1970-luvun ruotsinsiirtolaisuuden aikana – ei heitä ole enää siirtolaisiksi juuri lähtenyt. Lisäksi esimerkiksi naisten koulutustason yleinen nousu on heijastunut myös siirtolaisnaisiin. Voidaankin sanoa, että toisen maailmansodan jälkeinen amerikansiirtolaisuus ei ole enää muistuttanut varhempaa amerikansiirtolaisuutta, vaan pikemminkin Länsi- ja Keski-Eurooppaan suuntautunutta siirtolaisuutta, jossa pääosassa ovat olleet avioitumisen tai rakastumisen takia muuttaneet kielitaitoiset naiset. Varhaisemmalle siirtolaisuudelle tyypilliset taloudelliset tekijät lähtösyinä ovat kadonneet elintasoerojen tasoittuessa Suomen ja Pohjois-Amerikan maiden välillä.

Suomalaisia on siis lähtenyt siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan runsaasti toisen maailmansodan jälkeenkin, mutta tutkijoiden suurimman huomion on kuitenkin vienyt Ruotsiin muuttaneiden siirtolaisten suuri määrä toista maailmansotaa seuranneina vuosikymmeninä. Tämä artikkeli perustuu kirjoittajan toisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Amerikkaan muuttaneilta suomalaisilta siirtolaisnaisilta keräämiin kyselylomakkeisiin, joita on ollut tutkimuksessa mukana 121 kappaletta, sekä avioitumiseen liittyvien kysymysten osalta myös Turun yliopiston yleisen historian oppiaineen siirtolaisuusarkistosta löytyviin lomakkeisiin. Näistä lomakkeista toisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Amerikkaan muuttaneita naisia on 364. Yhteensä lomakkeita on siis ollut tutkimuksessa mukana 485 kappaletta.

 

Tiedostolataukset

Julkaistu

2003-01-01

Viittaaminen

Leinonen, J. (2003). Avioelämää Amerikan mantereella : Pohjois-Amerikassa avioituneiden suomalaisnaisten sopeutumisesta. Migration-Muuttoliike, 30(1), 4–14. Noudettu osoitteesta https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/91803

Numero

Osasto

Artikkelit