Monikulttuurisuuden kohtaaminen työyhteisössä
Abstrakti
Työkulttuuri muuttuu ja moni työ edellyttää työskentelyä useassa maassa ja kulttuurissa, joten matka monikulttuurisuuteen ja tasaarvoa korostavien hyvien etnisten suhteiden aikaan on jo alkanut (Lehtinen, 1999: 29). Ulkomainen työvoima ei ole enää poikkeus suomalaisilla työpaikoilla, sillä kolmasosassa Raatikaisen (2004: 46) selvitykseen vastanneista toimipaikoista työskentelee ulkomaista työvoimaa.
Tutkimuskohteena oli kolme pientä, tavallista palvelualan yritystä. Valitsin tämäntyyppisiä yrityksiä, koska halusin työntekijöiden olevan tekemisissä asiakkaiden kanssa. Toinen syy näiden yritysten valintaan oli se, että palvelualalla tarvitaan aina osaajia: palveluita ei voi siirtää pois tarvitsijoiden ulottuvilta, kun taas teollista tuotantoa voidaan siirtää alueille, joissa on sopivaa työvoimaa (Trux, 2000: 191).
Ulkomaalaisilla tarkoitan ihmisiä, jotka erottuvat selvästi joukosta, esimerkiksi vaatetuksen tai tumman ihonsa takia. Filippiiniläisiä sorretaan Amerikassa enemmän kuin kiinalaisia ja japanilaisia, koska heillä on tummempi ihonväri, ja heihin kohdistuu edelleen negatiivisia stereotypioita (Fernandez, 1993: 242). Vaikka työnhakija olisi syntynyt maassa ja käynyt saman koulujärjestelmän kuin ikätoverinsa, hiusten väri, nimi tai oletetun kulttuuritaustan oletettu vaikutus voi tehdä työnhakijan sosiaalisesta pätevyydestä puutteellisen työnantajan silmissä (Forsander, 2000: 228). Suomen valtaväestö näkee maahanmuuttajan aina maahanmuuttajana, vaikka hän olisi sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan, varsinkin jos hän poikkeaa ulkonäöltään valtaväestöstä (Sosiaali- ja terveysministeriö, 1998: 13).
En ollut kiinnostunut tutkimaan kansainvälistä työyhteisöä, johon ulkomaalaiset on kutsuttu töihin sopivan työvoiman pulan takia. Ulkomaalaiset työntekijät eivät näin ole näille työyhteisöille ”rasite”. Minun tarkoitukseni oli sen sijaan tutkia sellaisia yrityksiä, joissa on mahdollisimman vähän ulkomaalaisia. Ihannetapauksessa tällaisessa yrityksessä olisi ollut vain yksi ulkomaalaista alkuperää oleva työntekijä, sillä tällöin muut henkilökunnan jäsenet eivät olisi tottuneet työskentelemään ulkomaalaisten kanssa. Tämä ihannetapaus toteutuikin, se ei ollut vaikeata. Vaikeata olisi voinut olla löytää työpaikka, missä on enemmän kuin yksi ulkomaalainen työntekijä.
Tutkimuksen hypoteesina esitin, että ulkomaalaiset nähdään Suomessa yhtenä ryhmänä työpaikalla, ja heidät leimataan liian erilaisiksi työskentelemään suomalaisten kanssa.
