Luvaton siirtolainen, paperiton, unohdettu, näkymätön… Paperittomat-kirjan kirjoittaneen Kaisa Viitasen haastattelu ja Olgan tarina

Abstrakti

Kantaväestö mielellään asettaa maahanmuuttajat ”paremmuusjärjestykseen”. Ei liene yllätys, että suomalaiset suosivat maahanmuuttajina mielipiteissään eniten pohjoismaisia naapureitaan. Vastaavasti mitä kauempaa tulija on, sitä vähäisempi saattaa kantaväestön kannatus olla. Tiedämme myös sen, että maahanmuuttajat tai etniset ryhmät itsekin asettavat erilaisia hierarkioita keskuudessaan. Maahanmuuttajista heikoimmilla ovat ilman dokumentteja saapuneet maahanmuuttajat. Heistä käytetään erilaisia nimiä laittomuus-leiman lisäksi. Puhutaan paperittomista, unohdetuista, näkymättömistä (Viitanen ja Tähjä 2010, 5). Dokumentoimattomien maahanmuuttajien määrä vaihtelee maittain: ilmeisesti Kaliforniassa heitä on 5–7 miljoonaa, Kreikassa noin miljoona (vrt. HS 9.1.2011). Suomessa heitä lienee muutama sata Toimittaja Kaisa Viitanen (viereisessä kuvassa oik.) ja valokuvaaja Katja Tähjä (kuvassa vas.) julkaisivat syksyllä 2010 laajaa mainetta saaneen kirjansa ’Paperittomat’. He kävivät useissa EU-maissa seuraamassa paperittomien siirtolaisten arkea. Esitin sähköpostilla tammikuussa 2010 tukun kysymyksiä Kaisa Viitaselle. Seuraavassa hänen vastauksensa. Julkaisemme myös kirjassa esitetyn Olga Askerovan tarinan tekijöiden luvalla. Kertomus on Kaisa Viitasen valitsema.