Talo elää tavallaan, vieras lähtee ajallaan
Eri muuttajaryhmien liikkuvuus Luoteis-Inkerissä 1800-luvun loppupuoliskolla
Abstrakti
Artikkelissa tutkitaan muuttoliikettä Luoteis-Inkerissä mikrohistoriallisen lähestymistavan avulla ja selvitetään paikallisen ja alueelle muuttaneen väestön sosiaalista profi ila. Luoteis-Inkeri sijaitsee Karjalan kannaksella Vanhan Suomen rajasta itään. Pohjois Inkerin itäosasta tuli Pähkinälinnan kihlakunta. Muuttoliike oli työvoimaperäistä, joten artikkelissa tarkastellaan 1800-luvun loppupuoliskolla eläneen väestön elinkeinoja ja alueen taloudellista kehitystä. Samalla selvitetään lähtö- ja tulomuuton kulttuurisia ja etnisiä taustatekijöitä. Osa tulomuutoista liittyi venäläisten orpolasten sijoittamiseen inkerinsuomalaisiin perheisiin ja naisten itsenäiseen siirtolaisuuteen. Lähdeaineistona käytetään Pietarin kihlakunnan itsehallintolaitoksen (semstvon) kokoelmia ja suomalaisten kansatieteilijöiden teoksia. Luoteis-Inkerin väestöryhmiin kuului inkerinsuomalaisia, inkeroisia, venäläisiä, saksalaisia jne. Inkerinsuomalaiset olivat Inkerinmaalle siirtyneitä suomalaisia, joita oli kaksi subetnistä ryhmää. Äyrämöiset olivat suomalainen väestöryhmä, joka muutti Inkeriin Ruotsin vallan aikana Karjalan kannaksen länsiosista, Äyräpään kihlakunnasta. Savakot olivat toinen suomalainen väestöryhmä, joka muutti Inkeriin samana aikana Savosta, Jääsken ja Lappeen kihlakunnasta. (Sihvo 1992, 179–181). Inkerikot taas olivat ortodoksiuskoinen Inkerin kantaväestö, itämerensuomalainen kansa (Uino 1992, 20–33). Venäläiset, saksalaiset sekä muut kansallisuudet muuttivat Inkeriin sen jälkeen kun alue oli liitetty Venäjän keisarikuntaan.
