Näkökulmia oman äidinkielen opetukseen: perheiden ratkaiseva panos

Kirjoittajat

  • Jarna Piippo

Avainsanat:

espanja, monikulttuurisuuskasvatus, oman äidinkielen opetus, perintökieli, portugali

Abstrakti

Suomen perustuslain 17. §:n mukaan saamelaisilla, romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Valtio tukee oman äidinkielen(kotikielen, ylläpitokielen) opetusta, joka on perusopetusta täydentävää ja oppilaille vapaaehtoista. Kuntien ja yksittäisten opettajienkäytänteistä riippuu, millaista kielenopetusta on tarjolla. Vanhemmista taas riippuu, puhuvatko oppilaat ylipäätään kyseisiä kieliä ”äidinkielinä”. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten espanjan ja portugalin oppilaiden vanhemmat onnistuvat välittämään kielensä lapsilleen. Kyselytulosten perusteella hyvin: kieltä käytetään kotona, lasten suullinen kielitaito on hyvä ja asenteet kieltä ja kulttuuria kohtaan myönteiset. Opetukseen osallistuu kuitenkin vain pieni osa siihen oikeutetuista, ja kyselyyn vastasivat siten kielikasvatukseen erityisesti panostavat vanhemmat. Kaikki eivät syystä tai toisesta voi tai halua ylläpitää omaa kieltään. Vanhemmat – ei koulu eivätkä viranomaiset – ovat kuitenkin viime kädessä vastuussa kielistään. Heidän tulisi myös valvoa, että lapsia rohkaistaan käyttämään kieliä kaikessa koulun toiminnassa, kuten uusissa opetussuunnitelman perusteissa sanotaan.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2017-09-01

Viittaaminen

Piippo, J. (2017). Näkökulmia oman äidinkielen opetukseen: perheiden ratkaiseva panos. Siirtolaisuus-Migration, 43(3), 5–9. Noudettu osoitteesta https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/89643

Numero

Osasto

Artikkelit