Filippiinien työperusteinen siirtolaisuus kehityspoliittisena kysymyksenä

Abstrakti

Siirtomaahistorian määrittämässä maailmantaloudessa ja globaalissa tuotantorakenteessa eri mailla on erilaisia tehtäviä. Siinä missä siirtomaat aiemmin toimivat raaka-ainevarastoina, nykypäivänä moni entinen siirtomaa toimii globaalina työmaavarastona. Tämä näkyy tavaroiden tuotannon keskittämisenä halvempien työvoimakustannusten maihin, joissa työntekijöiden oikeudet ovat usein huonot, ja lapsityövoiman käyttö on yleistä. Myös työvoiman kansainvälinen muuttoliike on globaalien työvoimareservien hyödyntämistä. Tietyillä aloilla, kuten rakennus-, siivous- ja hoito- ja hoiva-aloilla tuotantoa on hankalaa tai mahdotonta siirtää halvempien työvoimakustannusten maihin. Niinpä palkkaukseltaan edullisempi tai muilla tavoin joustavampi työvoima houkutellaan siirtymään sinne, missä työtä on. Hiljattain valmistunut väitöskirjatutkimukseni keskittyy filippiiniläisten sairaanhoitajien globaaliin muuttoliikkeeseen, ja sen suomalaiseen vanhustyöhön suuntautumista. Tässä artikkelissa käsittelen lyhyesti filippiiniläisen työvoiman globaalia liikettä kehityspoliittisena kysymyksenä. Keskityn erityisesti siirtolaisten koteihinsa lähettämiin tulonsiirtoihin, ja niiden kansantaloudellisiin vaikutuksiin.