Erityistä tukea tarvitsevat maahanmuuttajaoppilaat
Abstrakti
Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityistä tukea tarvitsevien maahanmuuttajaoppilaiden käsityksiä omista vaikeuksistaan yleisopetuksessa, heidän käsityksiään erityisopetussiirrosta ja heidän kokemuksiaan koulunkäynnistä ja -viihtyvyydestä neljässä turkulaisessa erityiskoulussa.
Tutkimuksen maahanmuuttajaoppilaat edustivat kaksoisvähemmistöä siinä mielessä, että he olivat sekä maahanmuuttajataustaisia että erityistä tukea tarvitsevia. Aineistoon valittiin 1.─9.-luokkien maahanmuuttajaoppilaita viidestä suurimmasta kieliryhmästä (2004), jotka olivat albania, arabia, somali, venäjä ja vietnam. Näiden kieliryhmien oppilaita oli neljässä erityiskoulussa yhteensä 104, joista tutkimukseen osallistui 89 oppilasta. Turussa siirretään valtakunnallisen mittapuun mukaan keskimääräistä enemmän sekä kantaväestön oppilaita että maahanmuuttajaoppilaita luokkamuotoiseen erityisopetukseen ja erityiskouluihin. Vieraskielisiä oppilaita oli viidessä turkulaisessa erityiskoulussa lukuvuonna 2006–2007 12 %.
Tutkimustulosten mukaan maahanmuuttajaoppilaat itse kokivat, että heidän suurimmat vaikeutensa yleisopetuksessa olivat suomen kielen osaamattomuus ja keskittymisvaikeudet. Psykologien ja muiden asiantuntijoiden kirjaamien lausuntojen mukaan yli puolella maahanmuuttajaoppilaista ilmeni laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Seuraavaksi eniten maahanmuuttajaoppilailla oli kielellisiä vaikeuksia, emotionaalisia ja/tai sosiaalisia vaikeuksia sekä tarkkaavaisuuden ongelmia. Kognitiivisen arvioinnin lähtökohta ja tavoite maahanmuuttajalapsen osalta on selvittää, onko kysymyksessä laajempi ymmärtämisen vaikeus, oppimisvaikeus vai ainoastaan vieraan kielen oppimiseen ja prosessointiin liittyvä vaikeus.
