KÖYDENVETOA MAAHANMUUTON SUUNTAVIIVOISTA – TALOUS VAI SOLIDAARISUUS PERHEENYHDISTÄMISEN PERUSTEENA?

Abstrakti

Ulkomaalaislainsäädäntöä on tiukennettu viime vuosina varsinkin kansainvälistä suojelua saavien osalta niin, että on perusteltua puhua kansainvälisen suojelun heikentymisestä. Tämä käänne näkyy myös perheenyhdistämislainsäädännössä, jota tiukennettiin vuonna 2016. Tutkijat ja aktivistit ovat kiinnittäneet huomiota tiukennusten vaikutuksiin niin hyvinvoinnin, kotoutumisen kuin yhteiskuntaan kuulumisen näkökulmasta. Joihinkin epäkohtiin onkin lainsäädännöstä vastaavassa sisäministeriössä haluttu muutosta, mutta lakiehdotuksen käsittely on venynyt ja kohdannut vastustusta. Tässä kirjoituksessa teen katsauksen perheenyhdistämiseen kaavailtuihin lainsäädäntömuutoksiin ja niistä eduskunnassa käytyyn keskusteluun. Alun perin muutosten tarkoitus oli poistaa toimeentuloedellytys kaikilta kansainvälistä suojelua saavilta, mutta välikysymys säikäytti hallituksen. Nyt ehdotetaan helpotusta vain alaikäisten perheenyhdistämisen edellytyksiin. Toteutuessaan nämäkään muutokset eivät kuitenkaan tule auttamaan kaikkia alaikäisenä tulevia tai tulleita turvapaikanhakijoita. Monen perheenjäsenet tarvitsevat apua ja jopa kansainvälistä suojelua, mutta lailliset keinot perheen yhteen saattamiseksi ovat kiven takana. Yleisesti ottaen perheenyhdistämisen käyttäminen kansainvälisen suojelun saamisen strategiana on vaikeutunut eikä lainsäätäjällä tunnu olevan halua edistää humanitaarista maahanmuuttoa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osallistua aiheesta käytyyn keskusteluun ja tuoda siihen uusia avauksia.